Historia
Paltamo (aiemmin ruots. Paldamo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa Oulujärven koillisrannalla. Kunnassa asuu yli 3000 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 139,13 km2, josta 220,56 km2 on vesistöjä. Paltamon naapurikunnat ovat Kajaani, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Vaala.
Paltamo on todennäköisesti johdos rantapengertä tarkoittavasta ”palta” -sanasta. Paltaniemen kärki onkin aikojen saatossa vyörynyt vähitellen Oulujärveen. Paltamossa valmistetut suuret tervaveneet tunnettiin paltamoina.
Paltamon alueelta on löydetty lukuisia kivikautisesta asutuksesta kertovia muinaisjäännöksiä. Huomattavimpia löytöjä on Uuran kylästä tavattu karhunpäällä koristettu reikäkirves kampakeraamiselta kaudelta. Kivesjärven Lumisuosta löydettiin 1975 jousen katkelma, joka ajoittuu esiroomalaiseen rautakauteen.
Vakinaisesti alue asutettiin 1550-luvulla, jolloin Kustaa Fincke lähetti alueelle savolaisia Kustaa Vaasan kehotuksesta. Vaikka uudisasukkaat saivat kolmen vuoden verovapauden, muutto ei tapahtunut venäläispelossa vapaaehtoisesti. Venäläiset hävittivätkin lähes koko asutuksen 1500-luvun lopulla. Asutus alkoi kasvaa Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin Kainuun siirtyi Ruotsin alaisuuteen. Vuonna 1604 seudulla oli jo 150 taloa.
Oulujärven eli Paltamon pitäjä oli aluksi Savonlinnan linnaläänin alaisuudessa, mutta liitettiin 1559 hallinnollisesti Pohjanmaan vuodin valtapiirin. Samana vuonna muodostettiin myös Paltamon seurakunta, joka 40 vuotta myöhemmin itsenäistettiin. Paltamon 1600-luvun suurseurakunnasta on aikojen kuluessa muodostunut 10 seurakuntaa. Vuosina 1650-1680 Paltamo oli osa Pietari Brahen vapaaherrakunta.
Tervanpolton merkitys alkoi kasvaa 1700-luvulla. Tervanpoltto jatkui voimakkaana aina 1800-luvun loppuun asti. Jo 1800-luvulla aloitettiin järvimalmin hyödyntäminen, mutta varsin nopeasti joutui Varisjoen varteen rakennettu rautaruukki lopettamaan kannattamattoman toimintansa. Ruukin lyhyttä loistokautta on kuvannut Paltamossa syntynyt Eino Leino runossaan Kivesjärveläiset.
Paltamon asukasluku kasvoi 1900-luvun alussa nopeasti. Vuonna 1920 asukaita oli 5700. Vuosien 1923 ja 1939 välisenä aikana valmistuivat Paltamon talouselämälle tärkeät rautatiet Kontiomäeltä Kajaaniin, Nurmekseen, Ouluun ja Hyrynsalmelle.
Jatkosodan aikana, syksyllä 1944 perääntyvät saksalaiset aiheuttivat Paltamossa monenlaista tuhoa. Sotien jälkeen kunnan asukasluku kääntyi kasvusuuntaan, sillä 1950 asukkaita oli 8674. 1950-luvulla poismuutto käänsi väkiluvun kehityksen tappiolliseksi ja 1980 asukkaita oli enää 5474. 1980-luvulla asukasluku alkoi jälleen kasvaa, mutta 1990-luvulla alkoi asukasmäärän tasainen laskusuunta ja vuonna 2011 asukkaita kunnassa oli 3 422.
Lähde: Wikipedia
Kunnan vaakuna
Paltamon kunnan vaakunan on suunnitellut suomalainen heraldikko Gustaf Herman von Numers. Paltamon kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 20. maaliskuuta 1953.
Vaakunan selitys: ”Kultakentässä hirsittäin, alatusten, kolme mustaa tervavenettä tynnyreineen.”
Vaakunan musta vene tynnyreineen viittaa tervanpolttoon ja tervakauppaan. Tervaa nykyisen Paltamon alueella on poltettu jo 1600-luvulla, mutta sen keskeinen merkitys alueelle ajoittuu 1800-luvulle.